Totuus tulee .. pukukopin peilin kautta. Juma. Oli karmiva herätys todellisuuteen taas kerran.  v.....u ne kilot mihinkään ole karisseet tai selluliitit silenneet. SIELLÄ ne ovat yhtä lailla kuin aina ennenkin. IHAN HIRVEÄT reidet. Selluliitit pursuaa munan kokoisilla palloina, perse hyllyy perässä askeleen päässä.

Ja mitäpä tein kotiin päästyäni? Tyhjensin kaapista siellä lojuneet karkit.

En millään haluaisi karppiruokavaliolle takaisin, mutta jos mikään ei auta, on se tehtävä. Sen jälkeen on taas maaaaaaailman vaikein ihminen. "Juu kato en mä voi tollaista syödä, siinä salaatinkastikkeessa on ripaus sokeria" tai "Juu kiitos vaan, mutten mä syö perunaa. Enkä riisiä. Enkä mitään missä on hitunenkin jauhoja. Ai millä olette suurustaneet tuon kastikkeen, perunajauhoilla? Maizenalla, ei sekään käy, se on kato maissista, enkä mä syö sitä."

Ei toimi niin ei toimi. Sit vetää salaattia ja juustoja posket lommolla seuraavat kuukaudet ihan yksikseen.
Ja haisee pahalle.