Aamiaisella nautin ihanan suklaavanukkaan, oikein hemmottelin itseä. Sen piti olla siinä. Sitten söin pari palaa suklaata, jotka olivat jääneet kaapin perukoille. Kello oli kahdeksan.
Päivä olikin hösäämistä ja nälkäisenä piti rynnätä ruokakauppaan. Se ei tiedä hyvää. Kaupassa ostosten lappominen koriin meni suunnitellusti, kunnes ihan nopeasti piipahdin karkkihyllyllä. Tulos: Lontoonraesuklaa siirtyi koriin.

Kello oli 14 enkä vieläkään päässyt syömään lounasta vaan piti kuskata tuttuja kaupungille. Paluumatkalla itsehillintä petti. Kellon ollessa 15 oli suklaalevystä jäljellä rippeet. Kotiin päästyä söin nopeasti pöydällä lojuneen pullan pois homehtumasta. Iltapalaksi vielä natsoksia (miten ne kirjoitetaan?).

En uskalla laskea kaloreita. Hirveä päivä.
Oikein tuntuu kuinka selluliitti puskee tietänsä poskiin. Minulla posket alkavat roikkua kuin cokkerspanielilla (miten se kirjoitetaan?) ikään.

Hirveä päivä.

En mene enää ruokakauppaan. Se on aviomiehen homma tästä hetkestä tulevaisuuteen.