Tänään uskaltauduin puntarille kahden kuukauden tauon jälkeen. Odotin huimaa noususuhdannetta, mutta ei. Samassa paino oli kuin edelliselläkin kerralla. Hyvä hyvä. Kummallinen laihdutus tämä, kun iloitsee siitä, ettei paino ole noussut..

Ilokseni en ole moneen päivään ostanut suklaata kaupasta. Jos en pääse karkkihyllyn ohi, yritän valita mahdollisimman pahoja karkkeja. Ylivoimaista ykköstilaa pitävät viinikumit ja vastaavat hampaisiin tarttuvat esanssipallot.
Viimeksi en ostanut karkkia. Ostin vain LEIVONTAtarpeiksi wiener nougat crush -pussin. Ihan hyvin pussin sisällön sai syötyä kaatamalla rouhetta suoraan suuhun. Mä olen aivan onneton laihduttaja.

Kaikki olis hyvin, jos hyväksyisi itsensä lihavana. En mä niin lihava ole, että se suoranaisesti olisi riski terveydelle. Tai no, onhan verenpaineet aika korkeissa luvuissa, mutta muuten. Kaupoista löytyy vaatteita päälle, ihan alennusmyynneistäkin. Siinä se riemu alkaakin olla. Peilikuva ei paljoa miellytä eikä mieltä kohota tuttujen vilkuilut vatsan seudun suuntaan. Onneksi kukaan ei ole vielä kysynyt milloin on laskettu aika.