Laihis alkoi kesän alussa beibin täytettyä muutaman kuukauden. Oli pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja dieetata löllöjä vähintään viiden kilon verran. Kuntokeskuksessa mitattiin rasvaprossaksi yli 30 ja todettiin, jotta kiinteytettävää löytyy.
Intoa puhkuen päätin laihduttaa itseni kuntoon ennen töihin paluuta marraskuussa.

Tällä hetkellä painan kolme kiloa ENEMMÄN kuin ennen aloituspäätöstä laihduttaa. Lihaksia ei ole tullut, mutta läskiä on. Entinen pömppömaha on muuttunut roikkuvaksi vararenkaaksi. Läskiä on selässäkin, joka on jo kuvottavaa.

Syy löllööntymiseen löytyy kadonneista unista. Hereillä ei vaan jaksa pysyä muuten kuin sokerin tai kahvin avulla. Ja vauva huutaa kuin hyeena tuntitolkulla, jos olen kahvia kitannut, joten sokeri se sitten on. Ja suklaa.
Fazerin uusi Lontoon rae - suklaa on vienyt mut perikatoon, ei rahallisesti vaan henkisesti. Se suklaa on tehty mulle.

Jos nuo lapsikullat päättäisivät nukkua edes kolmen tunnin pätkiä, voisi jaksaakin valvoa seuraavan päivän - ja yön taas, mutta ei. Eivät nuku edes tunnin pätkää.

Tästä suosta on jollain ilveellä noustava. Ostin uudet lenkkaritkin ja viitisen kertaa on niitä hölkällä aina puoli tuntia kerrallaan käytetty. Se on kivaa hommaa. Harmi vaan, kun pitää kärrätä edessä tuota 35 kilon painolastia, eli lapsia rattaissa. Muuten tulisi tehtyä pidempiä lenkkejä.